TEEMANA VERTAISTUKI

Onnistunut, voimauttava ja kestävä vertaistuki on sekä vuorovaikutteista että tasa-arvoista: se on sanaton sopimus siitä, että kaikki osallistujat kuuntelevat ja kaikki pääsevät vastaavasti puhumaan. Luottamus ja halu tulla toista vastaan kantavat tässä jo pitkälle! On kuitenkin muistettava, että vertaisten ei tarvitse välttämättä tulla ylimmiksi ystäviksi. Jos rahkeet ovat jo valmiiksi rajalliset, voi uusien ihmissuhteiden solmiminen tuntua hieman raskaalta tai jopa stressaavalta ajatukselta. Siksipä on tärkeä pitää myös omista voimavaroista huolta ja asettaa itselleen selkeät rajat sen suhteen, kuinka paljon pystyy antamaan omasta ajasta, energiasta ja huomiosta toisille.
Vertaisten kanssa voi parhaimmillaan olla täysin oma itsensä. Ei tarvitse selitellä tai tuntea painetta piilotella niitä asioita, jotka saattavat ei-vertaisten kanssa jyskyttää takaraivossa. Kun vertaiset saattavat jo katseesta tietää mistä on kysymys – ”ai teilläkin on taapero taas heittä.nyt impat kärryn kyydistä!” – voi tuntea olevansa vapaa tuomitsevista tai puhtaasta tiedonpuutteesta johtuvista kommenteista. Niin kuin haastattelemamme Tuomas Helminen sitä kuvaileekin vastauksessaan, ”vertaistuki on parhaimmillaan sitä, kun toinen sisäkorvaistutteen käyttäjä ymmärtää sua tavalla, jolla normaalikuuloinen ei välttämättä voisi ymmärtää”. Vertaistuki antaa voimaa ja tuo iloa sekä turvaa: mutta ennen kaikkea se antaa rauhaa. Rauhaa vain olla.
Toivomme, että lukijamme saavat tästä teemaliitteestä juuri sitä, mitä tarvitsevatkin. Kannustusta, vinkkejä, uusia näkökulmia, toistoa, turvaa ja rauhaa – mitä ikinä vertaistuki sinulle merkitseekään. Pidetään toisistamme huolta, pyydetään apua silloin kun tarvitsee ja kuunnellaan toisia!

        Syysterveisin,
        LapCI ry:n toimisto

Tarinoita, kokemuksia ja näkökulmia
Pitkin kulunutta kesää olemme julkaisseet blogissamme vertaistuki-teemaan liittyviä haastatteluja ja vieraskyniä. Puheenvuoroon ovat päässeet niin sisäkorvaistutetta käyttävien lasten vanhemmat, lasten opettajat kuin myös istutetta käyttävät nuoret. Koska kysymykset ovat olleet haastateltavasta riippumatta hyvin samankaltaisia, on ollut mielenkiintoista tarkastella millaisia yhteneväisyyksiä ja erilaisuuksia vastauksissa on nähtävissä.
Yksi mielenkiintoisimmista huomioista haastateltavien kokemuksia lukiessa on ollut se, kuinka erilaisista lähteistä ihmiset löytävät vertaistukea. Jotkut ovat löytäneet muita vertaisia työyhteisöstä tai ystäväpiiristä, toiset taas ovat turvautuneet paljolti internetin vertaiskeskustelupalstoihin ja -ryhmiin. On niitäkin, joille satunnainen hetki kasvotusten antaa tarpeeksi energiaa vuoden päiviksi! Kaikki nämä eri alustat, yhteisöt ja kanavat ovat kuitenkin samanvertaisia: niin kuin kokoamistamme vertaiskokemuksista on tullut ilmi, tärkeintä on löytää ne kanavat, jotka tuntuvat itselle kaikista luontevimmilta. Kun löytää sen omimman lähteen vertaistuelle – oli se sitten Facebook-ryhmä, kahvittelurinki tai leiriviikko kerran vuodessa – löytää myös juuri itselleen sopivat vertaiset.
Mitä se vertaistuki sitten oikein käytännössä on? Mitä niiltä ruudun takana istuvilta, muuten tuntemattomilta ihmisiltä on mahdollista saada, jota omilla ystävillä ja sukulaisilla ei ole antaa? Niin kuin Irja Mikkonen sen hienosti tiivisti tämän liitteen viimeisellä sivulla, vertaistuki ”tuottaa sosiaalista pääomaa”. Vertaistuki on siis yksinkertaisimmillaan tiedonjakoa, jonka avulla sekä tiedonjakaja että vastaanottaja saavat molemmat kokea sen huojentavan tunteen, että hei, en olekaan ainut joka kokee näin! Joku painii ihan samanlaisten tuntemusten ja kysymysten kanssa!

SI-nuorten ajatuksia vertaistuesta

Tuomas Helminen

•
17-vuotias sisäkorvaistutteen käyttäjä Kaarinasta

•
Molemmissa korvissa Cochlearin sisäkorvaistute. Sai ensimmäisen istutteen n. 1,5 vuoden iässä oikealle puolelle ja vasemman puolen istutteen myöhemmin n. 8 vuoden iässä.

•
Perhe on ollut LapCI ry:n toiminnassa mukana vuodesta 2004

Tässä teemaliitteessä haluamme nostaa esiin sisäkorvaistutetta käyttävien nuorten näkökulmia. Nuoret ja heidän tarpeensa sekä kokemuksensa saattavat helposti jäädä vähemmälle huomiolle. Toivomme näiden haastatteluiden luovan keskustelua myös kotona ja antavan eväitä vertaistuen löytämiseen. Tuomas ja Netta ovat molemmat perheineen olleet jo pitkään LapCI ry:n toiminnassa mukana, ja siksi olikin mielenkiintoista kuulla, kuinka he ovat toiminnan kokeneet ja kuinka suuri rooli sillä on ollut niin itsetunnon kuin sosiaalisen verkoston rakentamisessa.

Kysymykset haastatelluille

1. Mitä vertaistuki tarkoittaa/merkitsee sinulle? Mitä se parhaimmillaan on?
2. Mitä kautta löysitte aluksi vertaistukea? Mitä kautta saat vertaistukea nyt?
3. Millaista vertaistuki on sinulle arjessa, miten se näkyy?
4. Onko/oliko sinulla koulussa kuulovammaisia tuttavia ja kavereita? Onko kuulovammasta puhuminen ei-kuulovammaisille helppoa, vaikeaa, vai tuleeko asia esille lainkaan?
5. Oletko löytänyt LapCI ry:n kautta ystäviä, joiden kanssa pidät yhteyttä? Näettekö usein esim. LapCI ry:n tapahtumien merkeissä?
6. Onko itsetuntosi parantunut muita SI-käyttäjiä tavatessasi?
7. Terveisesi lukijoille
8. Mulle vertaistuki on sitä, että näkee itse sen, että on paljon muitakin ihmisiä samojen ongelmien kanssa ja voi keskustella avoimesti. Tässä tapauksessa vertaistuki on parhaimmillaan sitä kun toinen sisäkorvaistutteen käyttäjä ymmärtää sua tavalla jolla normaalikuuloinen ei välttämättä voisi ymmärtää. Voi saada hyviä neuvoja ja jakaa omia ajatuksia.
9. Kävimme koko perheen kanssa eri viittomakielen leireillä kun olin nuorempi ja sieltä on saatu vertaistukea koko perhe sekä pelkkiä hyviä muistoja. Nykyään vertaistukea tulee harvakseltaan, mutta viime kesänä olin Englannissa EFW-leirillä, jossa oli muita SI-käyttäjiä.
10. Nykyään vertaistuki ei näy arjessa oikeastaan ollenkaan, enkä koe, että tarvitsen vertaistukea, koska omassa kaveripiirissäni minua kohdellaan täysin kuten muitakin enkä kovin usein arjessa koe olevani erilainen kuin muut. Kuitenkin jos tuntuu, että nyt tarvitsee vertaistukea, niin sitä on helposti saatavilla esim. kavereiden muodossa.
11. Mulla ei ole koskaan ollut koulussa muita kuulovammaisia ystäviä. Jos joku on kiinnostunut mun kuulovammasta tai sisäkorvaistutteesta, ei mulla ole mitään ongelmaa vastata kysymyksiin ja se on jopa aika kivaa kertoa, jos joku on oikeasti kiinnostunut.
12. Olen muutaman kaverin löytänyt LapCI ry:n tapahtumien kautta ja pidämme silloin tällöin yhteyttä sosiaalisen median kautta. En ole paljoa käynyt LapCI ry:n tapahtumissa, mutta mm. viime kesän EFW-leirillä tutustuin moniin muihin sisäkorvaistutteen käyttäjiin.
13. Mielestäni itselläni on ollut aina hyvä itsetunto niin en koe, että muiden SI-käyttäjien tapaaminen olisi parantanut mun itsetuntoa. Se kuitenkin, että näkee sen että on muitakin ihmisiä, jotka painivat päivittäin samojen ongelmien kanssa mitä itsekin kokee, auttaa itseäkin jaksamaan.
14. Pysykää terveenä ja turvassa! 🙂

Nuoria helmikuun talviurheilureissulla

Mistä löytää nuoria vertaisia?

Netta Teeri

Perheen kuulovammaisille nuorille on olemassa useita eri ryhmiä ja tapahtumia, joiden kautta pääsee tutustu.maan samanikäisiin tai samassa elämäntilanteessa oleviin tyyppeihin. Olemme koonneet tähän listan erilaisista kuuloalan järjestöjen nuorisoryhmistä, kanavista ja tapahtumista, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata! Kaikki listatut ryhmät ja tapahtumat toimivat hyvin matalalla kynnyksellä, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan!

•
17-vuotias sisäkorvaistutteen käyttäjä

•
Sai sisäkorvaistutteen vuoden ja kuuden kuukauden ikäisenä

•
Perhe ollut mukana LapCI ry:n toiminnassa vuodesta 2005

13–17-vuotiaat nuoret
•
Kattava lista vertaistukinuorista, joihin voi vapaasti ottaa yhteyttä puhelimen, somen tai sähköpostin avulla, löytyy Satakieliohjelman nettisivuilta Vertaistukihenkilöt-välilehdeltä

•
KLVL järjestää kuulovammaisille nuorille omia viikonloppuja, joihin myös sisarukset ja ystävät ovat tervetulleita!

•
LapCI ry järjestää nuorille vuosittain oman viikonlopun ja Kuulopajoja yhdessä Kuuloliiton kanssa. Lisätietoa löydät netti.sivuiltamme!

•
Kuurojen liiton nuorisotyön järjestämä Lyx-päivät eli Lyxxarit on vuosittainen viikonloppuleiri kuulovammaisille nuorille

Nuoret aikuiset
•
Kuuloliiton nuorisotoimikunta Nuton alla toimiva Moottorikorvat-ryhmä, joka järjestää tapahtumia, Zoom-iltamia ja leirejä. Moottorikorvilla on myös oma WhatsApp-ryhmänsä, johon pääsee pyydettäessä mukaan!

•
Kuurojen liiton Verkkobileet järjestetään joka vuosi syksyllä kansainvälisen kuurojen viikon yhteydessä

•
Valtakunnallisilla viittomakielisillä nuorisopäivillä (18-30-vuotiaille) pääsee tapaamaan nuoria ympäri Suomea. Nuorisokokous on avoin myös 16–18-vuotiaille!

1. Vertaistuki tarkoittaa minulle itsetunnon kohotusta ja itsensä hyväksymistä muiden ihmisten avulla. Mielestäni kaikki jakavat toisilleen vertaistukea eri asioihin liittyen. Vertaistuen tärkeyttä ei kannata unohtaa. Parhaimmillaan vertaistuki on mutkatonta yhdessäoloa ilman asian liiallista korostamista.
2. Aluksi terveydenhuollon kautta ohjattiin järjestötoimintaan, josta perheemme sai vertaistukea. Järjestötoiminnan kautta saimme perheystäviä. Nykyään saan vertaistukea erilaisista tapahtumista, leireiltä ja sosiaalisesta mediasta.
3. Pikkuveljeni on SI-käyttäjä, joten arjessa voi tulla tilanteita, missä tuemme toisiamme. Koska kyseessä on pikkuveli en ajattele sitä vertaistukena, vaan sisaruuteen kuuluvan osana. Arjessa en ole paljoa tekemisissä muiden SI-nuorten kanssa. Enemmän käytän viittomakieltä kuurojen ystävieni kanssa.
4. Koulussa ei ole muita kuulovammaisia. Kuulovammasta ja sisäkorvaistuteesta puhuminen on minulle helppoa ja mieluisaa. Vastaan mielelläni kysymyksiin ja olen pitänyt aiheesta esitelmän koulussa.
5. Kyllä, olen saanut muutamia kavereita leireillä ollessani. Olemme nähneet pari kertaa leirin jälkeen.
6. Itsetuntoani on auttanut muiden SI-käyttäjien kohtaaminen. Muut lapset ja nuoret ymmärtävät kokemuksiani paremmin, eikä kaikkia asioita tarvitse erikseen selittää. SI-käyttäjillä on yleensä asiasta jokin oma kokemus taustalla.
7. Haluaisin kannustaa monia hyödyntämään Sateenvarjo-verkoston toimintaa. Minusta on hienoa, että monet kuulo- ja viittomakielialalla toimivat liitot ovat yhdistäneet voimansa ja tekevät yhteistyötä. Tästä yksi esimerkki on elokuussa järjestettävä Suurleiri. Sateenvarjo-verkoston ansiosta tapahtumia ja leirejä on enemmän. Eri liitot pystyvät tarjoamaan erilaisia kokemuksia leirien ja tapahtumien muodossa. Itse olen osallistunut Kuurojen liiton, LapCI ry:n ja monen muun liiton leireille ja tapahtumiin. Olen päässyt eri paikkoihin Suomessa ja ulkomailla viittomaan sekä puhumaan. Ja se on mahtavaa! Hyvää kesää kaikille!

Seuraa meitä
somessa @LapCIry!

Vertaisuudesta voimaa

Vertaistuki on samankaltaisia asioita kokeneiden ihmisten keskinäistä tukea. Tuki voi olla tarpeen, kun yksilöt tai perheet kohtaavat vaikeita elämänmuutoksia, kuten vammautumista tai sairautta. Terveydenhuollossa kerrotaan enemmän lääketieteellisistä asioista, tehdään tarpeelliset tutkimukset ja hoitotoimenpiteet. Aina ammatillinen tuki ei kuitenkaan riitä, vaan ihmiset voivat kaivata lisäksi sellaista tukea, jota vain saman kokemuksen omaava pystyy antamaan. Vanhemmille tulee tarve tietää, miten tästä eteenpäin. He toivovat, että joku ymmärtäisi.
Lapsen kuulonalenemisdiagnoosi on tilanne, joka voi aiheuttaa vanhemmille monenlaisia tunteita ja pelkoa tulevaisuudesta. Päätös istutteen laittamisesta on vanhemmille suuri, sillä siihen voi liittyä paljon mahdollisuuksia, mutta myös epävarmuutta. Tässä vaiheessa yksi merkittävimmistä asioista on saman kokeneiden vertaisten tuki – kuuleminen toisten kokemuksista ja omista kertominen. Tilanne saattaa olla erilainen riippuen siitä, ovatko vanhemmat kuuroja vai kuulevia. Vertaistuen tarve on molemmissa per.heissä ilmeinen. Leikkaukseen valmistumisvaiheessa sekä itse toimenpiteen ja toipumisen aikana saavat vanhemmat, lapsen sisarukset ja isovanhemmat tukea ja toivoa vertaisperheestä. Prosessiin valmistuva perhe voi kysyä jo saman kokemuksen läpikäyneiltä vertaisilta mieltään askarruttavia asioita prosessin eri vaiheista. Vertaiset pystyvät kertomaan sellaisiakin arjessa eteen tulevia asioita, joita toimenpiteeseen valmistuva perhe ei olisi arvannut kysyä eikä kuuloalan ammattilai.nen mainita. Vertaistuki mahdollistaa näin toisten kokemuksista oppimisen ja auttaa sopeutumaan tilanteeseen.
Lapsen toivuttua riittävästi, korjaavan vaiheen jälkeen, edetään ammattiauttajien tukemana kuntoutus- ja sopeutumisvaiheeseen. Päivähoitoon tai kouluun meneminen ja sopeutuminen, mutta myös teini-ikä, jatko-opiskelut ja töiden aloittaminen voivat monesti olla perheille haasteellisia vaiheita. Nämä ns. nivelvaiheet eli siirtymät eri tilanteisiin ovat lapsille ja nuorille erityisen herkkiä elämänvaiheita. Tällöin vertaistuki voi olla tarpeen tulkitsemaan jokapäiväiseen elämään liittyviä tunteita. Vertaisten keskinäinen tuki vahvistaa pystyvyyden tunnetta ja oppimista erityisesti tuossa herkässä nuoruusiässä. Tällaisissa kasvatuksen ja kasvun tilanteissa saman kokenut tai kokeva voi antaa tukea ja turvaa. Toisen esimerkki selviytymisestä tuo myös uskoa lapsen ja perheen selviytymiseen. Taitoja, joita jokaisen lapsen on hyvä omata, voidaan oppia kotona, mutta myös yhteisissä toiminnoissa kuten harrastusten parissa. Taitoja, joita vertaistuessa on mahdollista kehittää, ovat itsensä tiedostaminen, toisiin tottuminen, empatia ja vuorovaikutus sekä terveellä tavalla puolensa pitäminen.
Vertaistuen tunnetuimmat toteuttamismuodot ovat tukihenkilötoiminta, parituki ja ryhmätuet sekä verkkotuki, joka toimii ohjatuilla ja suljetuilla alustoilla. Tukihenkilötoiminnassa saman kokenut ja tehtävään koulutettu tukee toista saman kokevaa. Parituessa saman kokeneet tukevat toisiaan, eli tuki toimii minulta sinulle ja sinulta minulle. Ryhmätuessa vertaiset – saman kokeneet – auttavat keskinäisesti toisiaan. Perheryhmätuessa samassa tilanteessa olevat perheet tukevat keskinäisesti koko perheitä. Vertaisryhmässä yhden jäsenen tuoma tieto jakautuu toisten tueksi; vertaistuki tuottaa sosiaalista pääomaa.
Vertaistuki on viime aikoina ollut paljon esillä julkisissa keskusteluissa. Monet ovat kertoneet myönteisistä kokemuksistaan. Vaikka sosiaali- ja terveysalan yksiköissä saatetaan siitä kertoa asiakkaille, niin silti kaikki tarvitsevat eivät sen piiriin löydä. Vertaistuesta tiedottaminen tulisikin saada luonnolliseksi osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta. Se parantaisi tiedon kulkua, ja madaltaisi epäröi.vien kynnystä tukeen hakeutumiseen. Sisäkorvaistutteesta on lääke- ja hoitotieteellistä tietoa ja tutkimusta. Kuitenkin myös perheiden vertaistuen tarpeesta tarvittaisiin lisätietoa: Saavatko perheet vertaistukea? Kaipaavatko he sitä lisää? Miten vertaistuki on vaikuttanut sopeutumiseen lap.sen ja nuoren eri ikäkausina? Entä millaisia haasteita tuo tilanteeseen se, jos kuulovamma on harvinainen ja vertainen tai vertaisperhe on jossain muualla kuin Suomessa? Näitä kysymyksiä tulisi ottaa esille ja tutkia lisää tulevaisuudessa.

YTT

Irja Mikkonen

•
Luennoitsija, kirjailija

•
Väitöskirja aiheesta ’Sairastuneen vertaistuki’

•
Nettisivut:
www.irjamikkonen.com

”Vertaisryhmässä yhden jäsenen tuoma tieto jakautuu toisten tueksi; vertaistuki tuottaa sosiaalista pääomaa.”

Kaipaatko vertaisperhettä tai -kaveria?
Me LapCI ry:llä tuomme mielellämme perheitä ja yksilöitä yhteen vertaistuen merkeissä! Jos kaipaat kahvittelu-, leikki- tai ihan vaan viestittelyseuraa muista sisäkorvaistutetta käyttävien lasten vanhemmista tai istutteen käyttäjistä niin ota meihin yhteyttä lähettämällä viestiä info@lapci.fi!

Yhdessä
olemme enemmän!

Toimitus ja taitto: Jonna Virtanen, Saana Poutanen ja Isa Pulli