Jakso 6 

00:00:01 Intro, lapsiääni: 

LapCI ry Kuulopoluilla-podcast. 

00:00:06 Isa 

Tervetuloa Kuulopoluilla-podcastin pariin. Tänään meillä on puheenvuorossa Juho ja Onni, jotka ovat molemmat SI-käyttäjiä. Juho ja Onni tulevat vastaamaan teidän kuulijoiden kysymyksiin. 

00:00:18 Onni 

No niin, moikka mä oon Onni ja mä oon tässä nyt Juhon kanssa. 

00:00:21 Juho 

Terve vaan! 

00:00:22 Onni 

Ja Juhon kanssa tosiaan vastaillaan kysymyksiin, mitä me ollaan saatu LapCI ry:n Instagramin kautta. Ja mä voin kertoa aluksi vähän itsestäni. Mä oon tosiaan Onni, Onni Salomaa, 22-vuotias ja asun tällä hetkellä Tampereella, ja siellä sen takia kun oon opiskellut siellä nytten neljättä vuotta tietotekniikkaa. Mitäs sä Juho? 

00:00:38 Juho 

Joo mä oon tosiaan Juho, ikä on 24 ja Helsingissä asustelen, opiskelen. Yritän valmistua tässä pikkuhiljaa ja tosiaan tässä Onnin kanssa ollaan tämmöisiä niin sanottuja leiriohjaajakonkareita, että ollaan oltu useammalla leirillä. Just taitaa mulla tulla 11. vuosi täyteen tätä leiriohjaajatoimintaa, sitä ennen toki itse leiriläisenä ollaan oltu, että tiedetään mistä puhutaan, toivottavasti. 

00:01:00 Onni 

Joo sama mullakin on tosiaan 7 vuotta leirikok… tai ohjaajakokemusta ja sitä ennen on sitten ollut leiriläisenä ihan pienestä pitäen. Tuttua hommaa, tuttua hommaa. 

00:01:09 Juho 

Tuttuu hommaa. Joo tosiaan, meille laitettiin Instagramissa kaikenlaisia kysymyksiä ja mehän käydään näitä tässä sitten läpi, ja toivottavasti vastataan myös kuulijoita miellyttävästi. Täältä tuli ensin tämmöinen erittäin hyvä on kysymys, luetaanpas se ääneen tästä: “Miltä on lapsena tuntunut muiden SI-käyttäjien tapaaminen, ja onko se herättänyt ajatuksia esimerkiksi siitä, että entä jos et olisikaan koskaan tavannut heitä?” Sehän oli hyvä kysymys. Tosiaan tässä unohtui heti introssa mainita, että me molemmat olemme sisäkorvaistutekäyttäjiä, molemminpuoleisia. Eikö näin? 

00:01:38 Onni 

Näin on, ja ollaan myös tosiaan tavattu aikaisemmin 2016 nuorten leirillä ekaa kertaa. 

00:01:43 Juho 

Näin on, eli ystävyys on kantanut sieltä asti. Hei, me ollaan oltu 10 vuotta ystäviä, kuinka hienoa. Tästä ehkä voi päätellä, että on tuntunut todella hyvältä tavata näitä muita sisäkorvaistutekäyttäjiä. Se on ollut tosi tärkeätä, vertaistuki on ollut ehdottomasti se tärkeä juttu, mitä siitä on saanut. 

00:01:59 Onni 

Mulla on myös, kyllä mä voin sanoa että koko se mun identiteetti on oikeastaan rakentunutkin siellä leireillä, että kun on tavannut niitä muita leiriläisiä ja saanut niistä kuulokavereita sieltä, niin… Se on ollut yksi iso kantava voimavara mun omassa elämässä ja myös sitä kautta mä oon saanut myös paljon ajatuksia ja paljon vinkkejä miten jotkut asiat voisi tehdä paremmin, tai miten jotkut asiat voisi tehdä. Niin ilman sitä en olisi kyllä tällä hetkellä tässä. 

00:02:21 Juho 

Joo ehdottomasti sama, että kyllä toi muiden samassa tilanteessa olevien tapaaminen on auttanut siinä, että on päässyt rakentaa sitä omaa itseään. Se on vaan ollu tosi tärkeätä mulle, että sieltä on tullut niitä kavereita ihan sieltä ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti on saanut kavereita näiltä kuuloleireiltä. Ja sitten tosiaan tää Onni tässä vieressä niin yksi esimerkki siitä, että ne on ilman muuta tärkeitä juttuja. 

00:02:44 Onni 

Sitähän se on, ja ne on nimenomaan just erilaisia kavereita kun kaikki muut kaverit, koska ne ymmärtää sua ihan eri tavalla kun sitten taas kuulevat kaverit. Niitä tarvitsee! 

00:02:52 Juho 

Just näin, ettei ehkä niin helposti pysty puhuu vaikka omien koulukavereiden kanssa tämmöisistä asioista mitä tulee muiden tai näiden leirien ja muiden tapahtumien kautta saaneiden kavereiden kanssa puhuttua. Että se on tosi kiva, ja välillä myös ei-niin-kivoja aiheita tulee käsiteltyä. Mutta se on se on tosi tärkeätä, että pystyy puhuu avoimesti ja omana itsenään. 

00:03:11 Onni 

Jep. 

00:03:12 Juho 

Eli seuraavaan kysymykseen, sä voit lukea sen vaikka siitä. 

00:03:14 Onni 

”Oletko koskaan miettinyt hankkivasi kuulokoiran?” Hmm… Vaikea kysymys. En ole, tota, kyllä koskaan ehkä miettinyt kuulokoiraa. Kyllä mä koiraan oon miettinyt, mutta kuulokoira on vielä vähän semmoinen asia, että en ole kyllä siihen kauheasti perehtynyt edes. Mites sä? 

00:03:30 Juho 

Joo sama vika täällä, tosiaan on toi Viivin koira tullut tutuksi, se on ihan hauska, hauska kaveri, mutta en tiedä että olisiko itelle kuulokoira. Koira kyllä ilman muuta jossain vaiheessa on tähän elämään saatava, mutta ei ole vielä ajankohtaista… Että onhan siinä hauskoja juttuja ja mitä oon nähnyt, että kaikkeen niitä koiria voi kouluttaa tai itsekin kun kotona oon esimerkiksi, niin käytännössä aina on noi sisäkorvaistutteet päässä, eikä meillä ole ovikelloakaan, ettei se sitä tarvitse lähteä haukkumaan. Mutta joo, hauskoja otuksia. 

Mennääs seuraavaan kysymykseen. Täällä on kysytty tällaista, että onko kuulo vaikuttanut harrastusvalintoihin? Mitäs Onni? 

00:04:04 Onni 

No omalla kohdalla ei ole kyllä vaikuttanut ollenkaan, että mitä mä oon pelannut jääkiekkoa ja pelannut salibandya ja jalkapalloa ja partiota ja yleisurheilua. Yleisurheilussakin sitten vähän kaikenlaista pitkän matkan juoksua ja keihästä ja mitä kaikkea, niin ei ole kyllä omalla kohdalla vaikuttanut. En tiedä, en näe sitä esteenä. 

00:04:22 Juho 

Just näin. Itse soitan rumpuja, soitan bändissä rumpuja, ja aloitin ala-asteella rumpujen soiton. Ja musiikki on ollut mulle tosi tärkeä juttu aina elämässä. Vaikka en osaa laulaa ollenkaan eikä mulla ole sävelkorvaakaan, kun sisäkorvaistutteilla semmoisia ei pysty saamaan. Mutta musiikki on silti muodostunut tosi tärkeäksi jutuksi itselle ja sitä tulee kuunneltua. Ja toki tässä on muitakin harrastuksia, käsipalloa ja partioita ollut nuorempana ja kaikennäköistä urheilua. Ei se siihen itse valintaan vaikuta, mutta kyllä se sitten jollain tavalla ehkä vaikuttaa siihen itse harrastamiseen, että pitäisi ottaa erilaisia asioita huomioon vaikka sitten joukkueurheilussa tai musiikissa. 

00:05:00 Onni 

Mitkä on sulle ollut isompia haasteita? 

00:05:02 Juho 

Jaa, no kyllä se ehkä just jotain käsipalloa silloin kun pelasi, niin eihän siellä kentällä aina kuullu muiden ohjeita. Mutta sitten aina osasi siellä jotenkin vähän navigoida, että katselet kun muut käänsi päätä jonnekin kentälle laidalle, niin siitä tiesi että nyt on koutsilla jotain sanottavaa niin sitten piti itsekin kääntyä sinne. Se oli vähän semmoista, että itse piti opetella, että esimerkiksi FM-laitetta mä en käyttänyt ikinä, jälkikäteen mietin, että se olisi varmasti ollut tosi hyvä. 

00:05:24 Onni 

Joo mullakin kanssa ne kaikki opit siellä mitä mä oon saanut kentälle, niin ne on just tullu vanhemmilta. Vanhemmat on opettanut, että pitää mennä lähelle valmentajaa, jos sillä on jotain asiaa ja valmentajan kanssa just sopii, että ei kesken pelisuorituksen ala mitään huutelee sieltä kentän laidalta. Kaikki ne asiat mitä pitää sanoa, niin sanotaan siinä vaihtopenkillä tai ennen sitä suoritusta eikä sen aikana. Siinä oli just se, että pitää vaan jokaiselle löytää ne omat asiat mitkä toimii siellä. 

00:05:46 Juho 

Joo toi oli hyvä hyvä nosto, että niiden valmentajien ja muiden harrastuksen vetäjien, partiojohtajien ja muiden kanssa niin on just hyvä keskustella mikä on se paras tapa toimia ja aika usein se myös onnistuu. Näin se menee, ja itselle musiikissahan se on ollut hyvä, että kun ei ole enää mitään kuuloa mitä suojata, niin voi soitella ilman kuulosuojaimia. Mikäs sen siistimpää? Jos joku korvalääkäri kuuntelee tätä, niin olen pahoillani. 

00:06:11 Onni 

Sitten on tullut kysymys, että mikä oli mielestäsi paras leiri ja miksi? 

00:06:16 Juho 

Toi on hyvä kysymys. Aika monta leiriä tässä on tullut käytyä läpi ohjaajana ja sitten ihan leiriläisenä, että ehkä ekana tulee mieleen silloin itselle leiriläisenä kun oli niin suunnattiin tonne Isoon-Britanniaan. Siellä oli tämmöinen kansainvälinen nuorten leiri. Se oli tosi, tosi hauska kokemus. Pääsi puhumaan englantia, pääsi näkemään uusia paikkoja, pääsi tutustumaan ihmisiin ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Se oli tosi hienoa ja jännittävää päästä pienellä porukalla ulkomaille. Ja sitten tälleen ohjaajan näkökulmasta, niin näitä kuuloalan järjestöjen esim. Suurleiri, niitä on ollut tosi hauska järjestää, vaikka ne onkin ihan omanlaisia projekteja, kun siellä on osallistujia usean kymmenen verran niin, mutta se on tosi kivaa. Siinä pääsee toteuttamaan kaikennäköisiä omia hulluja ideoita ja se on ollut kyllä tosi hauska. 

00:07:02 Onni 

Näin on, että nimenomaan just kuuloalalla saa tosi paljon erilaisia mahdollisuuksia, että en hirveän montaa kaveria tiedä jotka olisi päässyt johonkin Englannin leirille viikoksi noin nuorena, kun sä olit siellä. Paljon kaikkia siistejä leirejä. Mulla itsellä ehkä siisteimmät leirit on just ollut silloin nuorten leireillä, kun mä oon ekoja kertoja ollut siellä, että se on ollut niin siistiä kun on ollut just joku 30 muutakin joilla kuulovamma. Ja sitten pääsee niiden kanssa tekee kaikkea hauskaa siellä viikon verran, niin se on kyllä ollut siistiä. Vaikea kyllä sanoa yksi tiettyä leiriä, koska mä oon ollut kymmenillä, kymmenillä leireillä, että se on vaikea nostaa yhtä, mutta kyllä ihan kaiken kaikkiaan kaikki. 

00:07:32 Juho 

Joo noi nuorten leirit oli kyllä tosi hauskoja. Sieltä on suurin osa noista nykyisistä kavereista on tullut. Se on omanlainen maailmansa se Kuuloliiton nuorten leiri, siellä ollaan viikko keskenään ja kaikki on samanlaisessa tilanteessa ja ohjaajat on lähtökohtaisesti ihan kivoja ja kaikenlaista hauskaa ohjelmaa. Se on ollut tosi hauskaa, ja vielä kunniamainintana LapCI ry:n musiikkileirit, silloin kun niille pääsi osallistumaan silloin aikanaan, niin ne oli tosi hauskoja päästä soittamaan yhdessä ja oppia uusia juttuja. 

All right, seuraavaksi kysytään tämmöistä, että mitä nimeä käytätte sisäkorvaistutteistanne?  

00:08:09 Juho 

Mä sanon kyllä ihan vaan impat.

00:08:10 Onni 

Samalla mennään, en ikinä ole oikeen muuta käyttänytkään. 

00:08:14 Juho 

Joo, se on aika klassikoksi muodostunut.

00:08:17 Onni 

Mutta sitten toisaaltaa jos on ihan uusi henkilö, kelle ei välttämättä jaksa selittää tätä asiaa, niin olen vaan sanonut että kuulolaitteet, koska impat saattaa kuulostaa aika oudolta kun ei tiedä asiasta. 

00:08:27 Juho 

Niinpä, sama juttu täällä. Kuulolaitteilla mennään aika usein jos ei jaksa selitellä. Aika usein on kuitenkin kiva esitellä ihmisille tätä hienoa teknologiaa. Se, että meillä on tälläinen mahdollisuus. 

00:08:38 Onni 

Siitä tulikin kysymys että “Mitä toivoisitte erityisesti kuulovammaisten lasten vanhempien ymmärtävän?” 

00:08:43 Juho 

Aika monta asiaa, mutta ehkä semmoinen mistä me ollaan puhuttu Onnin kanssa, että asenteet tulee aika paljon vanhemmilta. Eli se, että miten vanhempi suhtautuu siihen oman lapsensa kuulovammaan, niin vaikuttaa tosi paljon siihen miten lapsi itse siihen suhtautuu. Jos vanhemmat vaikka tosi paljon epäilee, että pystyykö lapsi tekee sitä tai tätä tai tota, niin sitten ei ehkä itse lapsikaan siinä vaiheessa usko siihen, että… Siinä vaiheessa kun vanhemmat tukee lasta kaikissa ideoissa ja unelmissa ja muissa niin sitten lapsikin uskoo niihin. Se on ehkä semmoinen että ei jotenkin pelkäsi niin paljoa… Niin, ei pelkäisi niin paljoa. 

00:09:18 Onni 

Hyvin sanottu! Ei mulla ole yhtään lisättävää, se on nimenomaan just sem että pitää vaan uskoa itseensä ja uskoa siihen omaan lapseen. Kaikki on mahdollista. 

00:09:26 Juho 

Joo, ja sitten ehkä just se vielä lisättäväksi, että kuuntelisi lasta. Lapsi itse tietää parhaiten miltä tuntuu mikäkin asia ja jos on väsynyt koulun jälkeen tai muuta, niin sitten se lapsi kyllä itse tietää mistä on kyse. Se on vaan tärkeintä, että vanhempi kuuntelee. Mutta Onnin kanssa ollaan myös puhuttu, että meidän vanhemmat on ollut tosi hyviä tässä, että meillä on kyllä annettu tehdä kaikkea ja toteuttaa, sinne vaan terveisiä.  

Sitten ”hauskin leirimuisto joko ohjaajana tai osallistujana, joko ohjaajana tai osallistujana”. Jassoo. No kyllä silloin lasten leireillä ja nuorten leirillä, ehkä kollektiivisesti nämä viimeisen illan diskot on ollut aina hauskoja. Siinä on aina huipentunut se leiri ja siinä viikon aikana on semmoisesta vähän epämääräisestä joukosta muodostunut aina tosi tiivis porukka, ja siellä on ollut sitten hauskaa kaikennäköisiä ohjelmanumeroita ja pääsi vähän tanssimaankin. Niin se on ollut aina tosi hauskaa, ehkä se voisi olla yksi. 

00:10:19 Onni 

Mulla menee just varmaan samaan. Mullakin on joskus ollut nuorten leiri, jossa ollut jotkut suomenruotsalaiset kuulovammaiset kanssa messissä ja sitten ollut jotkut isot loppubileet siellä, ja kaikilla on ollut hauskaa. 

00:10:29 Juho 

No hei joo… Tuli itse asiassa mieleen vielä semmoinen, että ohjaajana leireillä niin… Se on ollut tosi hauskaa siis, kuulostaa oudolta, mutta iltapalaverit jostain syystä. Siinä aina puretaan päivää ja ohjaajien kanssa voidaan sitten siinä pelailla lautapelejä ja käydä uimassa illansuussa ja muuta. Kesäleirit on aina jotenkin hauskoja, kun siellä sitten ohjaajatkin muodostuu aina tosi tiiviiksi porukaksi. Joo, tällaisia kollektiivisia muistoja kyllä on. 

00:10:54 Onni 

Ja samaan aikaan miettii, että mitä meistä on puhuttu aikoinaan niissä iltapalavereissa. 

00:10:57 Juho 

Niin sekin (naurua) vielä, pelkkää hyvää! 

00:11:01 Onni 

Sitten tuli kysymys, että mikä haluaisit olla isona? 

00:11:4 Juho 

Jaa, noi varmaan vanhat klassikot poliisi, lääkäri, palomies. Semmoiset oli ainakin joskus kuvioissa, lakimiehestäkin joskus mietin mutta tajusin, ettei musta semmoisia lukemaan ole. Musiikki kiinnostaa sen verran, että jossain vaiheessa halusin olla rokkitähti, mutta se on nyt ehkä realisoitunut siihen, että sitä ei kannata lähteä tavoittelemaan, mutta silti tärkeä harrastus mulle. Mutta joo kaikenlaisia, aika usein mulla on vaihtunut sitten sen mielenkiinnon kohde, varsinkin nuoruusvuosinani. Mutta sitten jossain vaiheessa tajusin, että nuo valtiotieteet kiinnostaa ja yhteiskunta niin sitä lähdin sitten opiskelemaan loppujen lopuksi. 

00:11:40 Onni 

Mulla tosiaan aika sama ollut kun mitä nykyäänkin, että taitaa olla joku YouTube-videokin löytyy jostain 10-15 vuoden takaa, missä mä oon sanonut, että ”minusta tulee isona tietokonepelien suunnittelija tai tekijä”. Sillä alalla ollaan, että tosiaan tietotekniikkaa opiskelen tällä hetkellä ja vuoden päästä pitäisi valmistua. Ei ole kyllä oikein silleen muita ollut mieleen, että on varmaan just jotain astronauttia ja tommoista ollut, mutta toi on semmoinen oikeasti ollut pitkään unelma, että onkohan nyt jossain 6-vuotiaasta lähtien? 

00:12:07 Juho 

Hienoo, hienoo.

Mitäs sitten… Nyt tuli erinomainen kysymys, mikä on lempimusiikkianne? Joo, lempimusiikkia, mä oon aika kaikkiruokainen, kaikki menee. Mutta aika paljon tommoista rokkia tulee kuunneltua, kun sitä itse tulee soitettua, niin semmoiset vanhat klassikot tuolta 60-70-luvuilta niin eniten noita mun tärykalvojani kuluttavat. 

00:12:29 Onni 

Mulla itsellä on ehkä sanotaanko enemmän sen takia, koska mulla on ollut siis pienenä niin huono kuulo, niin mä en ole ehkä ikinä kiinnittänyt huomiota niin paljon sanoihin. Niin sitten mä ehkä enemmän etsin semmoista instrumentaalista musiikkia tai sellaista, et siellä ei ehkä niin paljoa lauleta, et se laulu on pääasia siinä, vaan sitten siinä on aina enemmän melodiat ja et miltä se kuulostaa. Siinä mä oikeastaan aika kaikkiruokainen kaikki menee. Mun musamaku painottuu enemmän just semmoiseen, että miltä se musiikki kuulostaa eikä että mitä siinä sanotaan. 

00:12:57 Juho 

Sama vika täällä. Ehkä sitten loppujen lopuksi niin aika vähän niitä sanoja tulee kuunneltua, että enemmän fiilisteltyä. 

00:13:02 Onni 

Jep, ja sitten sieltä joskus katsoo mitä on kuunnellut ja mitä siinä sanotaan. Sitten on silleen, että no semmoista on sitten siinä. 

00:13:08 Juho 

Niinpä, kaikkea sitä. 

Okei… ”Mikä on asia, minkä haluaisitte muiden ihmisten tietävän tai ymmärtävän kuulovammaisuudesta?” Nyt tuli paha. Vähän kaikkea. Olisihan se kiva, että kaikki tietäisi mitä se tarkoittaa, mutta se ei ehkä ole realistista. Ehkä sen, että kuulovammaisuutta on tosi monenlaista, on kuuroja ja sitten on lievästi kuulovammaisia ja kaikkea siltä väliltä ja sen ympäriltä. Niin ehkä yleisesti, että jokaisella on omanlaiset tarpeet ja tavat kommunikoida esimerkiksi, se voisi olla yks. Ja sitten ehkä vielä se, että kuulovammaisuutta ei ajateltaisi vain tämmöisenä vanhojen ihmisten ongelmana, että nuoriakin on. 

00:13:52 Onni 

Joo myös se, että kuulovamma ei ehkä ole vaan vamma, vaan se on myös tosi vahvasti meidän identiteettiä ja se identiteetti on rakentunut sen kuulovamman ympärille. Se on enemmän kuin vaan se vamma siinä. 

00:14:05 Juho 

Just näin, kyllä se itsellä määrittää itseäni melkeinpä eniten. Koska se on koko elämän vaikuttanut siihen, miten on maailmaa katsonut ja siellä on toiminut niin ilman muuta näin. 

00:14:17 Onni 

Ja sitten just nimenomaan se, että tuntuu välillä esimerkiksi jos mä menen saunaan mun kavereiden kanssa – kuulevien kavereiden kanssa – ja ei ole ollut laitteita siellä. Niin sitten tavallaan välillä tuntuu siltä että niistä tuntuu pahalta, että mä en kuule ja ne koittaa kovasti ottaa vaan mukaan siihen keskusteluun, mutta ne ei tajua sitä että mä oon vaan tottunut siihen että mä en kuule siellä saunassa. Se on mulle ihan normaalia että mä vaan istun siellä hiljaisuudessa. 

00:14:37 Juho 

Joo se on kyllä kivaa. Mäkin viihdyn siellä.  

00:14:39 Onni 

Jep  

00:14:40 Juho 

Siellä pimeässä nurkassa kun katsellen pimeyteen ja miettien maailmaa. 

00:14:44 Onni 

Nyt tämmöinen pieni välikevennys, kumpi tuli ensin muna vai kana? 

00:14:48 Juho 

Muna. 

00:14:48 Onni 

Kana. 

00:14:49 Juho 

Joo. 

00:14:51 Onni 

Jos et osaa viittomakieltä, olisitko halunnut, että vanhemmat olisivat opetelleet ja opettaneet lapsena viittomaan? 

00:14:57 Juho 

Joo mähän en osaa viittomakieltä, mutta en mä siitä vanhempiani syytä, että kyllä mua kursseille laitettiin, mutta jostain syystä mä en sitä ikinä vaan sitten oppinut tai halunnut oppia. Kyllä jälkikäteen mietin, että olisinpa itse silloin malttanut opetella ja istua siellä kursseilla. Mutta ei ole koskaan liian myöhästä, niinku ne sanoi. 

00:15:16 Onni 

Itsellä on taas vähän toinen tilanne. Mulla siis tosiaan viittomakieli on mun äidinkieli ja myös meidän perheen kotikieli. Että se on sit sitä kautta tullut, ja myös opettanut kavereille mitä mä oon jaksanut opettaa. Ja tosi paljon vietän aikaa myös viittomakielisten kanssa, se on niin että voin valita mun seuran että millä kielellä mä kommunikoin ja kenen kanssa mä oon. Se on mun mielestä ollut tosi kiva että pystyy vaan heittää laitteet pois ja silti jutella kaikista syvistäkin aiheista, se on siistiä. 

00:15:40 Juho 

Joo mä oon kyllä kateellinen tosta, osaispa itsekkin. Ehkä tässä joku päivä vielä onnistun siinä. Otetaan sitten viimeinen kysymys tähän, “Mitä muut oppilaat on ajatelleet istutteista? Onko ollut esimerkiksi kiusaamista?” Joo, no mä oon ollut siitä aika onnekas, että mua ei ole ikinä kiusattu. Aika hyvin mut on otettu vastaan, ja enemmänkin se on ollut vaan semmoista ihmettelyä ja kyselemistä, kuin mitenkään härnäämistä tai muuta. Toki on niitä semmoisia kohtaamisia tullut, mitkä jälkikäteen sitten tuntunut vähän epämukavilta, mutta ne on ollut tosi harvassa. Oppilaat tai muut koulukaverit ihan ala-asteelta yliopistoon asti, on ollut aina tosi kiinnostuneita ja halunnut oppia lisää ja mä mielelläni oon sitten niille kertonutkin siitä. Joo, positiivinen koulupolku mulla on kyllä ollut sen suhteen. 

00:16:31 Onni 

Mulla on kanssa aika sama, että tosi positiivisia kokemuksia, jotka jäänyt kouluajoilta. Kaverit ollut ihan ala-asteesta lähtien edelleenkin mukana elämässä ja ollut vaan nimenomaan kiinnostuneita just oppii vaikka viittomakieltä tai että mitkä noi laitteet on tai mitä nää FM-laitteet on, että näin. Enemmän ala-asteella sitten ollut jotain kateutta kun mä olen saanut jonkun pyörivän tuolin sen takia, että mä pystyn katsoo mistä ääni tulee. Se on ollut enemmän semmoinen juttu, mutta sitten ihan laitteesta tai kuuluvammoista niin ei ole kyllä koskaan kiusattu ja siitä oon tosi kiitollinen kaikille niille, jotka on ollut mun kanssa ala-asteella ja yläasteella, että ei oo ikinä sitä tehnyt. Enemmän se munkin oma asenne on vaikuttanut, että mulla ei mene ihon alle ne kommentit jos on heittänyt jotain että siihen voi tarttua. 

00:17:14 Juho 

Joo ja sitten kyllä mullakin just ala-asteella käytettiin apulaitetta, niin se oli joidenkin mielestä vaan siisti juttu, että mä pystyn kuulemaan mitä opettaja puhuu toisessa huoneessa. Ja se että aika nopeasti siinä käy niin, ettei kukaan enää muistakaan sitä, että sulla on kuulovamma, vaikka sitten tulee niitä joitain hetkiä kun ei kuule, niin aika nopeasti se väistyy sivuun. On siellä vaan muiden oppilaiden keskuudessa ihan oppilaana, että ei musta tule sitä kuulovammaista oppilasta vaan ihan vaan Juhona mä siellä pyörin. 

00:17:44 Onni 

Sama, mullakin tosi usein kun mä tapaan uusia ihmisiä, niin aina siinä kohtaa kun mä tuon esille sit joskus… Mä en yleensä heti alussa tuo sitä esiin, että mulla on kuulovamma, vaan sitten vähän myöhemmin. Niin se on tullut tosi monelle yllätyksenä, että “Aaa!”. Ne on luullut, että ne oli jotkut kuulokkeet, että mä oon ollut niin töykee, että mä kävelen kuulokkeet korvissa ja juttelen kaikille eikä ne ole tajunnut että ne on nimenomaan kuulolaitteet.

Onko sulla vähän samanlaisia kokemuksia? 

00:18:04 Juho 

Joo aikalailla, et aika… Varsinkin silloin kun on ollut pitkät hiukset, niin kukaan ei edes huomannut laitteita, niin aika yllätyksenä se monelle tulee, luulisin. Voidaan varmaan molemmat olla onnellisia tässä tilanteessa, että ollaan näin hyvin selvitty tänne asti ilman mitään epämukavia kokemuksia. 

Mutta joo, niin siinä taisi käydä, että meillä aika loppuu ja haluamme kiittää kuuntelijoita. Kiitoksia tästä. Toivottavasti teistä oli mukava meitä kuunnella. 

00:18:31 Onni 

Kiitos.  

00:18:33 Isa 

Kiitos, että kuuntelit. Nähdään taas Kuulopoluilla-podcastin parissa!