17-vuotias Maija Lindström kertoo kuinka itsetunto on vaikuttanut hänenminäkuvaansa kuulovammaisena.
Positiivisesti itsetuntooni on vaikuttanut se, kuinka erilaisuus omassa itsessä auttaasamaistumaan erilaisuuksiin muissa ihmisissä.Uskon, että itse pystyn ehkä näkemään enemmän vivahteita ihmisluonteestamitä tavallinen luomukorvatallaaja ei välttämättä näe – ihan pelkästään vammanluonteen takia! Sen kanssa kaikkialle meneminen ja selviytyminen on myös osoittautunutedukseni erilaisia ihmisiä tavatessa, sillä olen oppinut taidot monenlaistenihmisten kanssa toimeen tulemiseen.
Samalla nämä ‘ihmisluonteen vivahteet’ saattavat myös olla rankkoja kohdata,jos ne eivät olekaan positiivisia – eritoten kun ne joutuu kohtaamaan jokapäiväisessäelämässä, moninkertaistettuna.Negatiivisuutta kuitenkin yleensä aiheuttaa vain ymmärtämättömyys jaselityksen puuttuminen – on siis tärkeää, että tuntee itsensä ja vammansa ja opetteleekertomaan siitä avoimesti ihmisille!
LapCI ry on antanut minulle eväät kuulovamman käsittelyyn sekä kuulon yhdistävänkirjavan yhteisön ihmisiä ympärilleni.Se on luonut sosiaalisen ympäristön jota tuskin ikinä saan jokapäiväisessä elämässänikuulevien joukossa – se siis auttaa minua muistamaan, etten ole mitenkäänepänormaali, ja että minulla on oikeus olla niin kuin olen, “koska niin muutkin on.”
Mielestäni SI-nuorten täytyisi saada halutessaan psykologista tukea kuulovammanalalle erikoistuneelta ammattilaiselta.Kuulovammainen nuori tarvitsee vahvan henkisen tukiverkoston,joka tietää vammaan liittyvistä tunteista ja osaa auttaa nuorta niiden käsittelemisessä.Oman itsensä hyväksyminen alkaa itsensä ymmärtämisestä 🙂
Ei kukaan sun ympärillä oikeesti välitä siitä, että ooks sä huonokuuloinenvai et – kunhan sä oot ite sen kanssa sujut ja osaat selittää niille miten niidenpitää ottaa sut huomioon – koska, KYLLÄ, sut pitää ottaa ihan vähänenemmän huomioon, se on ihan okei!
27.-28.9.2018
Itsetunto ja identiteetti ovat Satakieliseminaarintämän vuoden teemoina. Mutta on aihetta käsitelty Satakielessä aiempinakinvuosina. Satakieliohjelman nettisivuilta löytyvässä Tietopankissa on kattavastiaineistoa kuulovammaisen lapsen elämän tukemiseen. Ohessa toimituksen tietopankkipoimintojaaiheeseen liittyen:
Joanna Kosonen 2016:Lapset tunnetaitoja etsimässä
Joanna Kosonen pohtii artikkelissaanlasten tunteiden tunnistamisen taitojenkehittymistä. Tunteiden tunnistaminenon keskeinen asia ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.Ylipäätään tunteita tunnistetaankasvoista, puheesta, eleistä jakehon asennosta, mutta myös sosiaalistentilanteiden antamien vihjeiden perusteella.Äänensävyt ja sanavalinnat ovat tunteidentunnistamisen elementtejä.
Kuulovammaisten lasten haasteena voivatolla mielen teorian ja tunteiden tunnistamisentaitojen viivästynyt kehitys. Jos kuuleehuonosti, voi olla vaikeaa ymmärtää,mitä puhuja tarkoittaa sanojensa takana.Esimerkiksi sarkasmin ja ironian ymmärtämisenkyky alkaa kehittyä jo 5-6-vuotiaillanormaalikuuloisilla. Samanikäiselläsisäkorvaistutelapsella voi olla vaikeuksiatunnistaa sarkasmia.
Tunnetaitojen harjoittamiseen on kehitettyTunne-etsivät – niminen pelikokonaisuus,joka on ilmaiseksi ladattavissa Opetushallituksensivuilta osoitteesta https://www.edu.fi/verkko_oppimateriaalit/tunne_etsivat
Katsaus kielen käyttötaitoihin- taulukko
Satakieliohjelman julkaisema “Katsaus kielenkäyttötaitohin” -taulukko on konkreettinenapuväline lapsen kielen käyttötaidonarviointiin. Sen avulla tulee näkyväksise, mitä lapsi jo osaa ja mitä taitoja hänenkanssaan kannattaa vielä harjaannuttaa.Siihen kannattaa suhtautua keveästi japositiivisella asenteella, sillä vanhemmantehtävä on ennen kaikkea olla vanhempieikä esim. puheterapeutti. Muttauteliaisuuden sen avulla voi varmaankinitsessään herättää.
Lisää tästä ja muista aiheista osoitteessawww.satakieliohjelma.fi
LapCI ry:n toiminnan tavoitteena on tukea ja voimaannuttaa sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja heidän perheitään. Tänä vuonna haluamme nostaa esille kuulovammaisen lapsen januoren itsetuntoon ja positiiviseen minäkuvaan vaikuttavia asioita.Aiheeseen liittyen saimme haastatella Kuulo-Auris Oy:nkuntoutusjohtajana ja psykologina toimivaa Kristiina Laaksoa.
Hei Kristiina, kuka olet ja mitä teet työksesi?
Olen Kristiina Laakso ja työskentelen Kuulo-Auriksessa kuntoutusjohtajanaja psykologina. Kuulo-Auris toteuttaa Kelan harkinnanvaraistaja vaativaa moniammatillista yksilökuntoutusta kuulo-ja kuulonäkövammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Olentyöskennellyt Kuuloliiton palveluksessa kohta viisitoista vuottaja Kuuloliiton tytäryhtiössä Kuulo-Auriksessa vuodesta 2015.
Mitä on hyvä itsetunto? Entä minäkuva?
Hyvä itsetunto on myönteistä ja totuudenmukaista itsetuntemusta:ihminen tiedostaa omia mahdollisuuksiaan ja rajoitteitaansekä hyväksyy nämä. Itsetuntoa muokkaavat omat ajatuksetesimerkiksi siitä, miten ihminen kokee pärjäävänsä elämässä,missä hän on hyvä, millainen oppija hän on, minkälaisia haaveitahänellä on? Itsetuntoon liittyy läheisesti minäkuva. Minäkuvaamääritettäessä voidaan vastata kysymykseen: Millainen minäolen? Minäkuva määrää sen, mihin uskomme pystyvämme,mitä valintoja teemme ja minkä arvoisena itseämme pidämme.Positiivisen minäkuvan omaavalla henkilöllä on itseluottamustasaavuttaa haluamiaan asioita, vaikka tulisikin pettymyksiäja haasteita. Hyvä itsetunto vaikuttaa myönteisesti mielialaanja lisää tyytyväisyyttä elämään. Itsetunto on usein erilaineneri elämän vaiheissa. Kenenkään itsetunto ei ole täydellinen,vaan kaikki tuntevat joskus epävarmuutta. Huono itsetunto eiole pysyvää, vaan se muuttuu ja muovautuu ajan kuluessa. Onnistumisenkokemukset vahvistavat itsetuntoa, ja aina on aikaaopetella ajattelemaan myönteisemmin itseään kohtaan. Vahvaitsetunto on sitä, että henkilö hyväksyy elämänmuutokset eivätkämuutokset johda itsensä syyllistämiseen tai itsekritiikkiin.
Miten kuulovamma yleensä vaikuttaa itsetuntoon ja minäkuvaan?Onko kuulovammaisilla lapsilla ja nuorilla yleisesti huonoitsetunto?
Kuulovammaisen lapsen sosio-emotionaalisen kehityksen yksitärkeimpiä tekijöitä on vanhempien ja muiden läheisten suhtautuminenlapseen ja lapsen kuulovammaan. Millaisena lapsenvamma nähdään ja millainen merkitys sille lapsen elämässämuodostuu. Olenko kuulovammainen lapsi – vai lapsi, jolla onkuulovamma. On hyvä muistaa, että kuulovamma on kuitenkinvain yksi ominaisuus lapsessa ja kaikki ovat ainutlaatuisia. Kuulovammaja monet muut ominaisuudet, kuten luonteenpiirteet,rakentavat lapsen minäkuvaa. Erilaisuuden ja erityisyyden hyväksyminenomassa itsessään on keskeinen terveen itsetunnonperusta. Äkillinen kuulonmenetys voi hetkellisesti heikentääitsetuntoa. Olennaista on se, miten ympäristö tukee kuulovammaistalasta tai nuorta selviämään kuulovamman kanssa, muttamyös muista kehityksellisistä haasteista, jotka koskettavat kaikkialapsia. Myönteisen minäkuvan saavuttamiseksi kuulovammainentarvitsee myönteistä palautetta ja onnistumisen kokemuksiasekä malleja myös muilta kuulovammaisilta lapsilta ja aikuisilta.
Millaisia muita psyykkisiä haasteita kuulovamma voi aiheuttaalapselle?
Lähes kaikilla ihmisillä on ajanjaksoja, jolloin psyykkistä hyvinvointiakoetellaan. Etenkin silloin, kun heidän henkilökohtainenstressin ja vastoinkäymisten sietokykynsä ylittyy. Onhyvin yksilöllistä, kuinka reagoimme psyykkisesti ja kuinkapaljon vastoinkäymisiä kestämme. Hyvä itsetunto, kuulovammanhyväksyminen osaksi minäkuvaa ja omien voimavarojentunnistaminen antavat hyvät eväät kuulovammaisellelapselle ja nuorelle ja hyvälle elämälle aikuisuudessakin.
Miten itsetunnon tukeminen näkyy arjessa?
Arjessa on tärkeää, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hänon, lasta kuunnellaan ja että lapsi saa rakkautta ja positiivistapalautetta. Positiivista palautetta voi antaa usealla eri tavalla;puhumalla, viittomilla, kuvilla, ilmeillä ja eleillä. Syli rauhoittaapientä lasta, jolloin lapsi kokee olevansa arvostettu. Lapsenkasvaessa ympäristö laajenee ja myös kodin ulkopuolisetihmiset vaikuttavat siihen, kuinka lapsi kokee olevansa hyväksyttysellaisena kuin on. Myönteiset oppimis- ja harrastuskokemuksetja ystävyyssuhteet rakentavat itsetuntoa ja vaikkapettymyksiä tulee, niin lapselle luodaan uskoa siitä, että haasteistaselvitään yhdessä. Lapselle on tärkeä muodostua tunne,että hän voi toteuttaa itseään omien toiveidensa mukaan,hän selviää elämässään kuulovamman tuomien haasteistahuolimatta ja että ympäristö osaa tukea lasta oikeilla keinoilla.
Joissakin tilanteissa kuntoutusta voidaan tarvita kuulovammaisenlapsen kehityksen ja perheen arjen tueksi.Lapsen kuulon ja kielen kuntoutuksen ja kuntoutumisentärkein aika on ennen kouluikää. Kuntoutus voimyöhemmin nuoruudessa kohdistua toisenlaisiin elämän haasteisiin.
Kuinka vanhempi voi tukea itsetunnon vahvistumista?
Vahva itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteistenkasvukokemusten avulla. Vanhemmilta tai muilta tärkeiltäaikuisilta saatu hyväksyntä, huolenpito ja rakkaus tukevat hyvänitsetunnon kehittymistä. Lapsen kannalta on merkityksellisintämuistaa lapsi sinänsä. Lapsi tarvitsee ihmisen, joka kuuntelee jakeskustelee lasta pohdituttavista asioista. Kuulovammasta keskusteleminenlapsen kanssa on tärkeää. Se missä iässä lapsi alkaapohtimaan omaa kuulovammaansa vaihtelee. Keskustelun avullalapsi saa myös keinoja itse kertoa kuulovammastaan muille. Vanhemmantehtäviin kuuluu asettaa turvalliset rajat lapsen käyttäytymiselleja toiminnalle, mikä auttaa lasta hallitsemaan elämäänsä.
Lasta kannattaa kannustaa ja rohkaista vuorovaikutukseen toistenihmisten kanssa. Sosiaalisten tilanteiden ja mahdollisten väärinkäsitystenläpikäyminen sekä tunteiden käsittely on tärkeää.Sosiaalisten taitojen avulla lapsi hyväksytään paremmin erilaisissaryhmissä ja hän saa onnistumisen kokemuksia vuorovaikutustilanteissa,mikä lisää itseluottamusta. Lapsen omaa käyttäytymistävoidaan tukea, esim. opettamalla hänelle itsehillintää jatoisten huomioon ottamista. Aikuisten näyttämä malli on tärkeää.
Valona tielläpimeinäkin hetkinäunelmatoivomikä se onhyvä elämäsitä kohtisain laukkuunikaiken tarpeellisentäältä tullaan elämäodotahyppään kyytiinErja Välisalo-Leinonen
Valona tiellä
pimeinäkin hetkinä
unelma
toivo
mikä se on
hyvä elämä
sitä kohti
sain laukkuuni
kaiken tarpeellisen
täältä tullaan elämä
odota
hyppään kyytiin
Erja Välisalo-Leinonen
Kuinka saada lapselle positiivinen minäkuva vammastahuolimatta?
Kuulovammaan sopeutuminen on tärkeää myönteisen minäkuvanmuodostumiseksi. Kuulovammaisen lapsen tulisi saada oikeakäsitys omista vahvuuksista ja heikkouksista. Lasta on tärkeä tukeaottamaan apua vastaan ja harjoittelemaan asioita. Kuulovammaisennuoren identiteetin muotoutuminen tapahtuu paljoltiryhmään kuulumisen ja oman roolin löytämisen kautta. Näidenkeinojen avulla lapselle ja nuorelle syntyy itseluottamusta ja tunnesiitä, että hän voi vaikuttaa elämäänsä omilla valinnoillaanja ympäristön tuella, kuulon mahdollisista pulmista huolimatta.
Onko nivelvaiheissa jotain tiettyjä haasteita, joita olisi hyvähuomioida?
Kuulovammaisen lapsen tulisi saada ympäristöltä tukea ikä- taitaitotasoa vastaaviin psyykkisiin haasteisiin ja itsenäistymiskehitykseen,kommunikointikeinoihin, vahvan itsetunnon rakentumiseen,kuulovamman ja sen tuomien tukitoimien ja apuvälineidenkäytön hyväksymiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Nivelvaiheita ovatesimerkiksi päiväkodin ja koulun aloittaminen sekä yläkouluun jajatko-opintoihin siirtyminen. Kommunikaatiotaitojen tukeminenon ensiarvoisen tärkeää pienen kuulovammaisen lapsen kohdalla.Kommunikaatiotaidot vaikuttavat vuorovaikutukseen huoltajienja tovereiden välillä. Kuulolaitteiden käytön tukeminen ja harjoitteluon tärkeää kuuntelu- ja kielellisten taitojen tukemiseksi.
Kouluiässä mahdollisten kuulon lisäapuvälineiden käytön hyödynymmärtäminen ja käytön tukeminen on tärkeää kuuntelemisen,oppimisen ja kommunikoinnin tukena. Hyvät kuunteluolosuhteetja kuulovammaisen oppijan erityistarpeet onhuomioitava. Kokemukset muista kuulovammaisista ovat yhätärkeämpiä ja merkityksellisiä. Oman identiteetin rakentuminensuhteessa ikäisryhmään on olennaista. Tällöin sosiaalisenverkoston vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vertaisryhmässälapsi tai nuori oppii paljon itsestään ja rakentaa sen avullaminäkuvaansa, käsitystä itsestään ja ominaisuuksistaan. Itsetunnonrakentuminen ei tapahdu hetkessä, vaan itsetuntokehittyy joka päivä kuulovammaisen lapsen ja nuoren arjessa.Tärkeää on, että siihen panostetaan eri ikävaiheissa ja että lapsisaa tukea monelta eri taholta päiväkodista, koulusta ja vanhemmilta.Sairaaloiden kuulon kuntoutusohjaajilta saa tietoa jatukea kuntoutukseen ja kuulon apuvälineisiin liittyvistä asioista.
Mitä hyviä puolia ja etuja kuulovammasta voi olla, onko niitä?
Lapsen kanssa on hyvä keskustella myös siitä, mihin kuulovammaei vaikuta ja mitä hyvää kuulovamma on tuonut lapselle japerheelle. Kuulon kuntoutuksessa lapsi ja koko perhe tapaatoisia vastaavassa tilanteessa olevia perheitä ja muodostuneetystävyyssuhteet voivat olla hyvinkin merkityksellisiä. Kuulovammaisellevoi olla voimaannuttavaa tutustua toisiin kuulovammaisiinja toimia vertaistukihenkilönä jollekin toiselle.Merkitykselliset elämänkokemukset vahvistavat itsetuntoa.
Kuinka Kuulo-Auriksen kuntoutuksessa huomioidaan lapsen itsetuntoja minäkuva?
Kuntoutuksen yksi tärkeä tavoite on kuulovammaisen lapsen tainuoren itsetunnon ja identiteetin tukeminen. Tavoitteeseen pyritäänantamalla tietoa sekä vanhemmille että kuulovammaisellelapselle tai nuorelle. Lapsi tai nuori on mukana asettamassa kuntoutuksentavoitteita ja lasta rohkaistaan itse pohtimaan itsetuntoon,identiteettiin ja omiin voimavaroihin liittyviä asioita. Kuntoutuksessatuetaan esimerkiksi kuulovammaisen lapsen kommunikointikeinoja,kuulolaitteiden ja kuulon lisäapuvälineiden käyttöä,kuuntelemisen ja ryhmässä toimimisen taitoja. Vanhemmatsaavat tukea vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvissä asioissa.Kuntoutus sisältää ohjattua keskustelua ja toiminnallisia harjoitteitasekä kuntoutujalle, vanhemmille että sisaruksille. Vertaiskokemustenmyötä kuulovammainen lapsi tai nuori saa usein itselleenmyönteisiä kokemuksia ja positiivista palautetta ympäristöltä. Kuntoutuksenaikana tehdään yhteistyötä kuntoutusvastuutahon jalähiverkoston kanssa lapsen tai nuoren hyvinvoinnin tukemiseksi.
Jos ei pääse kuntoutukseen, mistä voi hakea lisätietoa asiasta?Sairaaloiden kuulon kuntoutusohjaajat ohjaavat kuulon kuntoutukseenliittyvistä asioista. Kuuloalan järjestöt järjestävät vertaistapaamisia,joissa tapaa muita vastaavassa tilanteessa olevialapsia ja nuoria. Kotipaikkakunnalla apua voi pyytää myös perheneuvolasta,koulupsykologilta ja koulukuraattorilta.
Lisätietoa:
Kristiina Laakso
kristiina.laakso@auris.fi
puh. 0505118046
www.auris.fi
Lukemista:
Jarasto, P. & Sinervo, N. 1998. Kouluikäisen lapsen maailma. Elämäävarten. Jyväskylä:
Gummerus.
Keltinkangas-Järvinen, L. 1998. Hyvä itsetunto. Juva: WSOY.
Salmivalli, C. 2005. Kaverien kanssa. Vertaissuhteet ja sosiaalinenkehitys. Keuruu: PSkustannus.
Olemme tavanneet monia huonokuuloisia nuoria, jotka häpeävät omia kuulolaitteitatai sisäkorvaistutteita. Miksi näin on?
Sairaalat tarjoavat yleensä automaattisesti ihonväristä tai väritykseltään hiusten väriinsopivaa kuulolaitetta. Miksi kuulolaitteen pitäisi olla mahdollisimman vähänhuomiota herättävä? Saahan silmälasejakin vaikka missä väreissä ja kuoseissa.Kuulolaitteet myös rinnastetaan helposti vain vanhuksiin ja ikähuonokuuloisuuteen.Toiseen kuulokojetta käyttävään nuoreen törmää todella harvoin, jos ei oleitse hakeutunut vertaisten joukkoon. Kun menemme kuulokeskukseen säätämäänlaitteita, näemme odotusaulassa paljon vanhuksia odottamassa vuoroaan. Silloinvoi tuntua siltä, kuin olisi ainoa huonokuuloinen nuori koko maailmassa. Onneksiasia ei kuitenkaan ole näin.
LapCI ry on järjestänyt n. 11-17-vuotiaillehuonokuuloisille tapaamisia yhdessä
Kuuloliiton ja Helsingin Kuuloyhdistyksen kanssa. Tapaamisissa käyvien nuortenmäärä on tuplaantunut siitä, mitä se oli ensimmäisellä kerralla. Tästä voidaan päätellä,että nuoret kokevat vertaistuen erittäin tärkeäksi. On ollut ilo huomata kunnuorista on muodostunut niin iloinen ryhmä, jotka auttavat ja kannustavat toisiaansekä ottavat aina uudet nuoret mielellään vastaan. Jos joku on tullut ryhmään hiemankuulokojeitaan piilotellen, on hän muiden kannustuksesta ja esimerkistä rohkaistunutja tullut seuraavaan tapaamiseen hiukset poninhännällä hulmuten paljastaensisäkorvaistutteet. Muiden huonokuuloisten kesken on helppo puhua kokemistaanvaikeuksista kun muut pystyvät samaistumaan niihin.
Nuoret toivovat tapaamisia jatkossakin. Nuorille on tärkeintä, että tarjotaan tilatmissä voi kohdata toisia huonokuuloisia vertaistuen merkeissä. Pyrimme siihen,että toimintaan on mahdollisimman helppo tulla mukaan. Jos kiinnostuit nuorten toiminnasta,voit olla yhteydessä meihin. Nykyajan nuoret ovat niin paljon sosiaalisessa mediassa,että olemme tehneet sinne työprofiilit. Voit löytää meidät Instagramista, Facebookistaja Snapchatistä.
Seuraa meitä somessa!
moottorivipu
moottorivipuKilpeläinen Viivi /Marika Rajala työ
Marika ja Viivi
Katsaus Kuuloavaimeen kuulovammaisen lapsen itsetunnon ja sosiaalistentaitojen näkökulmasta – lue lisää osoitteessa www.kuuloavain.fi
Kuuloavain.fi – tietoportaalista löytyy useita artikkeleita itsetuntoon liittyen.Ohessa toimituksen suosikkipoimintoja:
Kuinka tukea kuulovammaisen nuoren itsetuntoa murrosiässä
Tässä artikkelissa (Nappi-lehti 3/2015) perhe- ja psykoterapeutti Ritva Parkaspohdiskelee itsetuntoa erityisesti murrosikäisen näkökulmasta. Häntaustoittaa kuulovamman mahdollista vaikutusta murrosiän kipuiluihin.Erityisen tärkeänä Parkas pitää vertaistuen merkitystä kuulovammaisellenuorelle. Vertaisleirillä saavutettu porukkaan kuulumisen tunne voi avatanuorelle tärkeän oven omaan itseen. “Tunne siitä, että on porukassajossa ei tarvitse selittää kuulemistaan tai kojeita kenellekään, vapauttaavoimavaroja. Nuoret kertovat, että on upeaa kun joku ymmärtää tunteeniselittämättä.”
Kuinka tukea kuulovammaisen nuoren itsetuntoa murrosiässä?
Sosiaalisilla taidoilla kiusaamista vastaan
Tässä Kuuloavaimen artikkelissa pohditaan, miten kiusaaminen voi näyttäytyä.Artikkelissa mietitään, miten lasta voi auttaa puolustautumaankiusaamistilanteessa, miten lasta voi opettaa kehittämään kaveritaitoja jatunnistamaan oikeaa ystävyyttä. Kuulovammaisen lapsen kohdalla puutteetkielitaidossa voivat joskus olla pulmallisia sosiaalisissa tilanteissa.“Lapsen pitäisi oppia ottamaan vuoroja keskusteluissa, kyselemään toisilta,puolustamaan itseään, harjoittamaan “small talkia” ja kehumaan toisia.“Näitä taitoja voi harjoitella kotona yhdessä. Tämä artikkeli on Kuuloavaimessanähtävissä myös viittomakielellä käännettynä.
Kuulovamman vaikutuksia lapsen itsetuntoon pohdittiin aikanaan KLVL:nvertaisperhekurssilla Oulussa. Vanhempien pohdinnan tuloksena kerättiinkäytännön vinkkejä lapsen itsetunnon tukemiseen.
• Puhu avoimesti lapsenkuulovammasta• Rakenna tukiverkosto, johon tu-keutua hankalan paikan tullen• Panosta yhteistyöhön muidenaikuisten kanssa• Pidä tarvittaessa infopalaveri (opettajat,naapurit, sukulaiset)• Pidä apuvälineet kunnossa• Keskustele lapsen kanssa kuulovammanmerkityksestä• Rohkaise lasta ottamaan vastuutaitsestään ja kuulemisestaan• Opeta lasta kertomaan kuulostaanja apuvälineistään• Auta lasta tunnistamaan vahvuutensa,mutta myös kestämäänheikkoutensa• Puhu lapsen kanssa vaikeistakinasioista• Tue ja kannusta, mutta opeta myöskestämään pettymyksiä
